Hitaita käsityöjuttuja

Aloin kauan sitten, yli vuos sitten ainakin, tehdä tyttärelle tällaista pikkumattoa villalangalla matonkudetta virkkaamalla. Lapsi rakastaa My Little Ponyja, ja erityisesti Rainbowdashia, joten sillä väriteemalla sitten. :)
Ihan super-hitaasti on siis edennyt, on tosi tylsä tehdä ..kylläpä tuo reuna näyttääkin olevan mutkalla, toivottavasti vähän tasaantuu pesemällä tai silittämällä. Jos ei, niin puran tuon uloimman reunan vaan ja teen sen uusiksi vähemmillä lisäyksillä.

Tämä toinen hiiiiidas juttu on pieni villapeitto vauvalle. Nuo pelkät kukkaset valkosilla reunoilla olen virkannu yli kolme vuotta sitten, enkä sitten kuitenkaan oikeen keksiny mitä niistä tekis. Aattelin silloin ekana tehdä pikkupeiton, mutta olin jo tehnyt kaksi. Aloin kuitenkin sitten liittää kukkia yhteen virkkaamalla niihin reunuksia valkoisella. Purin ainakin kolme versiota, koska ne oli niin tylsiä. Sittenpä hiljattain sattu värikäs langanjämäpussi käteen ja ostinpa vielä jonkun keränkin lisäväriä, ja kyl ny on kiva. Pesua ja oikomista vailla. Ja vauvan syntymistä myös.

Voi ei kun tuo maton reuna alkoi ärsyttään. Taidanpa tästä lähteä purkamaan. :P

Kevät se sitten taas

Ajattelin herätellä tämän blogin, parin ystävän omiensa päivittelyn inspiroimana :)

Taisi tämän Metkulan remppa viedä silloin kaksi vuotta sitten mehut pitkäksi aikaa kaikelta ylimääräiseltä, talosta nimittäin pintaremonttien jälkeen löytyi rakennusvirhe,  jonka korjaustoimenpiteet ajoivat isohkon perheemme nukkumaan patjalla olkkarin lattialla, käyttämään vain paria huonetta ja ainakin enterorokon ja muutenkin muistan sairastetun sinä aikana. Noh, aika vissiin kultaa muistot. :) Kohta olisi aika jaksaa tehdä niitä asioita listalla, minkä kimppuun ei vielä olla päästy ollenkaan, ja yksi akuuttikin remontoinnin kohde on, ja pihakin kohta alkaa heräillä talven jäljiltä.
Ainakin tuhoton määrä ulkoleluja on paljastunut lumen alta.

Ja varma kodin sisäisen kevään merkki: valo ja tulppaanit.

Nuo edellisessä postauksessa olevat hannibalit muuten olivat lopulta niin isot, että mahtuvat pojille yhä nyt kahden vuoden jälkeen :D Tosin ei varmasti enää kauaa ja molemmista on jo toinen polvi paikattukin.

PompDeLuxeista viä

Lankesin minäkin sitten nähin tämän kauden pomppeihin.

Kun sain esikoiseni 9v sitten, silloin lastenvaatetarjonta oli pojille pääosin sinistä. Sinistä, sinistä, sinistä. Varsinkin sitä puuhapeten (ts. ikeakassin-) sinistä. Sain lopulta todellakin överit sinisestä, ja pitkän aikaa jos oli mahdollista, valitsin kaikessa jotakin muuta väriä ensisijaisesti. Mutta jotain on tapahtunut, kun olen huomannut alkaneeni kattella tuollasta ihan tummaa sinistä ja murrettuja sinisiä ihailevin katsein. Menin ja ostin itelleni syksyllä kirpparilta sinisen takin. Sitten hankimme talvella olkkariin petroolin maton ja sohvatyynyt, ja sitten huomasin, että kuopuksen sisaruksiltaan jäämä yksivärinen tummansininen talvihaalarihan onkin aika söpö. Ja sitten mä näin Hannibalit, noi housut siis, oi voi, PompDeLuxin kuvastossa. Mut voi ei, ne oli loppu sinisinä!
Olen kuitenkin siis nyt valmis myöntämään, että sininen on kyllä hyvä väri, noh, ainakin kunhan se on oikeaa sävyä. Se kirkkaansininen ei kuiteskaan silti edelleenkään kelpaa, yrp.

No, mut siis onhan nuo Hannibalit aika söpöt kyllä harmaanakin.

Kuulin että olisivat pientä mitotusta, joten tilasin reilua kokoa. Mutta koska tosiasia on, että meillä on kaksi tosi hoikkaa poikaa, niin valtavan suurethan nuo on. Voiks noita käyttää lahkeet taitettuna? Kahteen kertaan? Meneekö ne pilalle jos pujottelen vyötärölle lisäkuminauhaa?
En millään viittis vaihtaa tai palauttaa. Jos ei vaikka saakkaan uusia tilalle, tuntuvat kaikki mieluiset olevan loppu. Kasvaahan nuo muksut kuitenkin.

Vanhimman tyttären pöksyille kävi vähän toisinpäin. Ne saatiin sinisenä! Mutta koko taas on ehkä vähän turhan nafti. No, pidetään nyt ahkerasti, ja säilötään sitten pikkusiskolle.
Tyttö 7v oli sitä mieltä, että "nää on tosi siiiistit!!". No ohan ne. : )

 

Ja sitten vielä nämä! Oi voi, niin ihanat! Ei kuvassa ole kyllä edukseen, mutta päällä hulmuaa kun keijukaisen helmat.

 

Niin harvoin ostelen muksuille vaatteita uutena, tai ainakaan normi-hintaan, että ei varmasti kovin usein tule tällaisia postattua, mutta sen verran sulosia rättejä ovat, että saivatpa nyt innostumaan ihan kirjottamiseen ja kuvaamiseen asti. Ja kohtuuhintaisia vieläpä olivat!

 

Roinaako? No ei!

Pyrin välttämään ylimääräistä krääsää ja tavaraa lojumassa pitkin tasoja ja hyllyjä. Tai siis ennenkaikkea pyrin olla ostamatta sellaista lisää, varsinkin kun olen hankkiutunut monesta rojusta juuri eroon. Mutta kun akryylimaaleja hakiessani törmäsin Tigerissä tähän vastustamattomaan parivaljakkoon, suola- ja pippurisirottimeen, oli ne lunastettava matkaan. Siinä ne nyt sitten nököttävät. Pippuri-akka ja Suola-ukko. Voiko olla hymyilemättä ruokaa laittaessa? : ) 

 

Edellisenä päivänä olin juuri ostanut kirpparilta neljä kynttilänjalkaa, joita tosin olin kyllä hetken jo haeskellutkin. Nuo kuparinväriset korkeammat ja valkoiset puiset siis, tuo sydänkuvioitu matala on mummoni peruja. Meinasin eka tuunata näitä uusia löytöjä, mutta vaikka aika pliisuja ovatkin, ovat aika kivoja tollasenaankin. Kuvanoton jälkeen vaihdoin niihin kyllä violetit kynttilät. 

 

Sitten kun keksisi näille vielä jonkun kivan paikan, jossa niitä voisi poltellakkin.

 -Mae.

Metkula

Meidän uusi koti on vanha talo, jossa on vinoja seiniä ja vähän vinoja lattioitakin. Portaikkoja, soppia, sokkeloinen kellari. Nimesimme kotimme Metkulaksi, tiedättehän, sen Särkänniemen "hupitalon" mukaan. Mutta kas, kun googlailin, Metkula onkin jonkin pakettitalon mallin nimi! Olkoon tämän blogi nimi sitten Melula, kyllä sitä tästä meidän katraasta lähteekin. : ) Tervetuloa!